Shoes made for walking (down the aisle)

Sain tällä viikolla tekstiviestin, joka olisi varmasti saanut keskivertomorsiamen kiljumaan riemusta. Oma reaktioni oli riemun sijasta lähempänä paniikkia. Pukuni on nimittäin saapunut liikkeeseen, noin kaksi kuukautta aiemmin ilmoitettua aiemmin. Sovitukseen tarvitsee tietenkin mukaan sekä kengät että alusvaatteet, eikä minulla ollut viestin saapuessa kuin epämääräinen ajatus kummistakaan. Aikamuoto (ja postauksen otsikko) taitavat kieliä, että ainakin kenkäongelma on ratkennut.

 

Haaveilin aiemmin sipsuttelevani hääpäivänämme Minna Parikan kengissä. Ehdin jopa saada pienen pakkomielteen harmaista Angora-mallin söpöläisistä, joita ei vaan yksinkertaisesti saa enää mistään. Nettikauppoja selatessa eteen sattuivat myös mustavalkoiset Catulat, jotka olisivat olleet lähes täydelliset. Poistuva malli ilmeisesti sekin, joten kokoja ei vaan enää löytynyt. 

Kuva

 

Kuva

 Parin päivän tuskaisan nettikauppaselailun jälkeen päädyin lopulta äitini kanssa ihan liveshoppailemaan kenkiä. Puoli tuntia urakan aloittamisen jälkeen kävelin ulos Fredalla sijaitsevasta ihanasta Red Shoe -liikkeestä kenkäkassia kantaen.

 

 

Enpä olisi uskonut ikinä hankkivani noin paljon kultaan taittavia saati teräväkärkisiä kenkiä mutta nämä ovat ihan uskomattoman sievät! Ja ennen kaikkea ihanan pehmeät jalassa. Voi olla, että yritän ujuttaa tuota samaa sävyä muuallekin, sillä se on itse asiassa huomattavasti parempi esimerkiksi mekkoni kanssa kuin kylmä hopeanharmaa.

 

Onnistuneista kenkäkaupoista innostuneena päätin ryhtyä hieman uhkarohkeaksi. Rokkityttö Monika pohdiskeli tällä viikolla blogissaan  ihanien vaaleanpunaisten macaronsien valmistamista. Vaikka itse sanonkin, olen aika hyvä tekemään marenkia ja jostain syystä kuvittelin, ettei noiden manteliherkkujen tekeminen voi sen kummempaa olla. Noooh....

 

 

Kuva

Ostin mantelijauhoa sen verran reippaasti, että täytynee jatkaa harjoittelua. On tässä vielä syyskuuhun aikaa. ;)